Kenties tähänastisen elämäni...

...parhaimmat kuukaudet (lähes 8kk) olen viettänyt yhdessä synnyinkuntani päiväkodeista, kuitenkaan kyseisen päiväkodin nimeä en erinäisistä syistä suostu ollenkaan paljastamaan...pahoitteluni. Mutta joka tapauksessa...sairastuin vakavasti niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla syksyllä 2000 (tasan viikkoa ennen 18v-syntymäpäivääni), ja toipuminen kesti kokonaisuudessaan reilun vuoden verran...fyysinen about puolen vuoden, henkinen lopulta...noh, tiedättehän jo, enivei todellakin pitää paikkansa jok'ikinen sana. Mutta...mikäli en olisi ihmetyksekseni päättänyt aloittaa työharjoittelua esiin nostamassani päiväkodissa syksyllä 2001, henkinen toipumiseni olisi ihan hyvinkin voinut kestääkin kestämistään...huoh. Mutta noh...ensimmäisen tai toisen työharjoittelupäiväni aikana tapahtui kuitenkin jotain kerrassaan sangen maagista, nimittäin siinä katsellessani päiväkotilaisten temmellystä (en muista enää, olimmeko sillä hetkellä sisällä vai ulkona) sitä vain kaiketi vihdoin&viimein jotenkin hahmotti taikka tajusi, että...lasten vuoksi sitä jaksaa ihan mitä tahansa, vaikka he eivät olisikaan omiasi...joka tap. ilman tuota kai ainakin jonkinsortin älynväläystä olisin aikamoisen varmastikin onnistunut aikoinaan eksymään aivan täysin väärille poluille elämässäni, tai siltä ainakin nyt aivan väistämättä todella(kin) tuntuupi...huoh.

Ja vielä...

Mieleenpainuvin päiväkotilainen noilta samaisilta ajoilta (olen tähän mennessä nimittäin ennättänyt työskennellä jo peräti kolmessa eri päiväkodissa)...iältään about pari-kolmevuotias pikkupoika, joka todella(kin) oli aivan tavattoman eläväinen & ylivilkas tapaus, mutta silti kerrassaan niin suloinen & valloittavakin persoona. Eli hän ei luonnollisesti ollut hoidettava & vahdittava ainakaan sieltä ihan helpoimmasta päästä, mutta oli ainakin itseä henkisesti ihan äärimmäisen kasvattava & opettavakin ihmisyksilö, ihan ehdottomasti kyllä.

Ja vielä lisäksi...

Kuka alla olevissa kuvissa?...vink, vink: "Little Miss Sunshine"...10 pist. & papukaijamerkki!







Muuten...tuntuu kieltämättä aikamoisen upealta olla jälleen&taas voimissaan parin ihan riittävän katalan "päänkolautuspäivän" jälkeen, kuinkas muutenkaan...huoh.

:-D :-D :-D

P.s.



Päiväkoti by PMMP...ohho, miten osuva kertosäe...KIITÄN. :-D